Kesäloman roadtrip 2026
11.-15.8.2026
Retken kuvaus
Pisin Suomen reissumme pariskuntana lähti ajatuksesta, että käydäänpä Haaparannassa ostoksilla ja samalla Perämeren kansallispuistossa. Koska olimme menossa kahdestaan, reittisuunnitelman menomatkan pysähdyksien pohjana käytettiin sitä logiikkaa että mitä kansallispuistoja siellä olisi "tien varrella". Leivonmäki ja Pyhä-Häkki valikoituivat näin mukaan. Ouluun ajattelimme maksimissaan jaksavamme joten sinne ensimmäinen yöpyminen. Toisena päivänä oli tarkoituksella rauhallisin ajopäivä ja kohteet Haaparannan ostoshelvettiä lukuunottamatta keksittiin lennosta reissun aikana.
Torniossa nukutun yön jälkeen oli kolmantena päivänä tarjolla reissun kohokohta eli Perämeren kansallispuisto Pekka Ahon opastamana, jonka jälkeen suunnitelmissa oli siirtyä länsirannikkoa pitkin pikkuhiljaa takaisin etelään ja lopulta kotiin. Vaasa toimi kolmannen yön yöpymispaikkana ja selvitimme sinne lopulta väsyneinä tiemme jaksaen jopa matkalla käydä Liminganlahden luontotornissa ihastelemassa maisemia. Aamulla ennen Poriin ajamista, päätimme viettää aamupäivän Merenkurkun saaristossa ja tällä kertaa ihan perällä, aina Svedjehamnissa asti.
Porista oli tsekattu etukäteen Kirjurinluotoa ja Selkämeren kansallispuiston lyhyttä piipahdusta, ja onneksi päätimme ottaa sinne jälkijunassa vielä neljännen yösijan sen sijaan että olisimme rykineet Vaasasta Porin kautta kotiin samana päivänä. Kävimme Selkämeren kansallispuiston ennen Poriin saapumista, mutta Kirjurinluoto jäi huonon kelin takia lähtöpäivän aamuun. Kotiutumispäivää edeltävänä päivänä tajusin että Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto ja siellä Ronkansuo on niin naurettavan lähellä tien viertä josta ajoimme kotiinpäin, että onhan sekin nyt bonuksena vielä kierrettävä kotimatkaa taittaessa.
Matkan varrelle osui 10 eri kohdetta joista 9 täysin ennennäkemätöntä ja Merenkurkun saaristossakin paikat joissa emme olleet ennen käyneet. Tornioon ja Poriin kevyttä tutustumista siinä samalla. 4 yötä, ajoa yhteensä 1850-1900 kilometrin väliin ja 41 kilometriä Perämerellä veneellä. 5 uutta kansallispuistoa, 6 uutta magneettia (koska Liminganlahdellakin on omansa). Jestas miten upea reissu, vielä kun malttaisi olla säntäilemättä vähän vähemmän välillä ja hengähtää enemmän.
Retken reitti
Retken kulku
Paikan nimeä klikkaamalla siirryt kohteen käyntihistoriaan. Retken muistot ja kuvat saat auki tästä listasta.
- 1
11.8.2026
PysähdysReitti Leivonmäen kansallispuistoon
Kuvaus
Ajoimme Leivonmäen kansallispuistoon edestakaisin Leivonmäen keskustan kohdilta kääntyvästä Harjunlahdentien risteyksestä.
- 2Luupään lenkki, Kirveslammen kierros29 kuvaa
Kuvaus
Kesän roadtripin ensimmäinen kohde valikoitui sillä että "mitäs kansallispuistoja siinä on tien varressa matkalla Ouluun". Leivonmäki oli tässä otatuksessa todella hyvässä kohtaa muutaman kilometrin koukulla päätieltä. Kirveslammen pysäköintialue valikoitui paikaksi hyvän sijaintinsa sekä sen vuoksi että siinä pääsisi kävelemään hauskasti sopivan neljän kilometrin reissun kahden ympyräreitin muodostaessa kasikon.
Paikka löytyi helposti eikä ruuhkaa ollut. Ajattelimme ensin mennä Luupään lenkin koska se oli oletuksena enemmän metsää ja Kirveslammella olisi taas suota kiertävää pitkospuuta. Luupään lenkin supat ja harjumaisemat osoittautuivat jopa paljon hienommiksi mitä ajattelinkaan etukäteen. Erinäisten geologisten opastaulujen saattelemana lenkki laskeutui Turasenlammille jonka kuivumisesta oli kattava info, ja jatkui esteettömänä helpompana reittinä Harjujärven laitaa kohti sen keittokatosta. Keittokatoksella oli aika paljon porukkaa joten päätimme hetken ihastelun jälkeen jatkaa Luupaan lenkin loppuun ja kohti myös parkkipaikalta lähtevää Kirveslammen kierrosta.
Kirveslammen kierros meni ensin lammen rantaa pitkin ja nousi sitten metsään, jonka jälkeen alkoi suoalue ja pitkospuut. Vähän yli puolen välin päästessämme noin reitin varrella olleen näköalatornin kohdilla alkoi sitten sataa vähän reippaammin, kun hetki aiemmin Harjujärven taukopaikalla oli paistanut komeasti aurinko. Niin se Suomen kesä heittelee. Pidimme pahinta sadetta vuotavan näkötornin alla ja päätimme sitten pienemmällä sateella kiertää lopun reitin nopeasti takaisin kohti autoa. Vaikka sade rauhoittui loppua kohden huomattavasti, ei meitä innostanut enää nauttia eväitämme märillä parkkipaikan penkeillä vaan päätimme jatkaa matkaamme kohti seuraavaa kohdetta, Pyhä-Häkin kansallispuistoa. Valitsimme myös lounastuksen huoltoasemalla, nauttien eväät myöhemmin.
Leivonmäestä puhutaan että olisi Keski-Suomi pienoiskoossa, ja sitähän tämä tarjosi: harjuja, järviä ja suota. Sopii hyvin Etelä-Suomesta ihan päiväreissukohteeksi ja vaikka pelkästään Harjulahdella uimatouhuihin, jos ei patikointi kiinnosta. Tykkäsimme kyllä.
- magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 13 kansallispuistoja.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 3
11.8.2026
PysähdysABC Vaajakoski
Kuvaus
Leivonmäen puistossa jäi eväät syömättä sateen takia niin päätettiin käydä lounastamassa monta kertaa käydyllä huoltoasemalla.
- 4Riihinevan polku19 kuvaa
Kuvaus
Pyhä-Häkille saavuimme paikoin todella huonokuntoista tietä Saarijärveltä käsin, kiertäen puistoon huomattavasti pidemmän kautta mitä aiemmin Leivonmäkeen, jos nyt matkallisesti lisäkilometrejä ei tullut ehkä kuin 30-40. Välillä tie oli asfaltoitua, välillä ei. Myös tietöitä oli monen kilometrin matkalta. Sinänsä simppeli saapuminen, että pysäköintipaikkoja oli tasan yksi joten ei arpoa tarvinut.
Pyhä-Häkiltä oli jo etukäteen valittu mahdollisimman pieni lenkki että saamme puraisun kansallispuistoon mutta pääsisimme jatkamaan matkaa kohti Oulua säädyllisessä ajassa. Paikan päällä huomasimme että nyt on varmaan kesän kylmimmät hetket, alle 10 astetta. Sadetta ei ihme kyllä juuri silloin oikeastaan ollut kun Riihinevan 1,4km polun tallasimme, mutta kaikki paikat olivat kohtuullisen märkiä jo valmiiksi.
Suoreitti pitkospuilla oli Pyhä-Häkin parasta antia ja lukea alueen historiaa parkkipaikan viereiseltä infopisteeltä, joka on ehkä joskus muinoin toiminut myös luontokeskuksena. Hauska että suo jäi mieleen koska mielikuvissa olin ajatellut enemmänkin aarniometsää näkeväni (jota toki myös näimme).
Pieni näppärä reitti joka oli hyvä välikävely kohti ensimmäistä yöpaikkaa. Jos tulisi oikeasti tänne retkeilemään niin kannattaisi varmaan vetäistä vajaan 7 kilometrin Kotajärven polku, jonka varrella myös paljon infoalueella puhuttu Suuri puu. Nyt alkoi sataa taas enemmän heti Riihinevan kierrettyämme joten päätimme jatkaa matkaa suunnitelman mukaan.
Voi olla ettei Pyhä-Häkkiin tule enää toiste eksyttyä koska sen verran syrjässä mistään minne koskaan kuvittelisimme eksyvämme, mutta käymisen arvoinen kokemus tämäkin.
- magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 14 kansallispuistoja.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 5
11.8.2026
PysähdysDe Gamlas Hem, Oulu
3 kuvaaKuvaus
Ensimmäisen yön yöpaikka Oulussa. Todella upea majoitus historiallisessa paikassa joka on toiminut ennen yksityisenä vanhainkotina.
Kiertelimme hieman iltapalaa hakemassa läheisestä Hukka-kuntosalikeskuksesta ja uni maittoi sen jälkeen. Aamulla runsaan hotelliaamiaisen kera lähdimme taittamaan matkaa Haaparantaan.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 623 kuvaa
Kuvaus
Roadtripillämme kotoa Oulun kautta kohti Haaparantaa ja takaisin länsirannikon kautta, oli luontoretkeilyosuudesta välipäivä keskiviikkona ja lyhyehkö vajaan 150 kilometrin siirtymä. Niimpä Vuokko keksi että olisiko siinä Oulusta pohjoiseen suuntaessa joku kiva luontopolku reitin varrella. Tämä Iissä sijaitseva Hiastinhaaran Natura 2000-alueen polku oli ainoa sopiva joten valitsimme sen ja parkkipaikka löytyikin vaivattomasti hieman nelostieltä koukaten.
En tiedä oliko sateen jälkeinen aamuaurinko vai mikä, mutta jotenkin tunnelma paikassa oli alusta lähtien upea. Pitkospuita reilu kilometri ja pääsimme metsää ja Iijokea ihaillen polun päässä olevalle lintutornille jossa oli ihanan rauhallista ja aurinkoista kauniine maisemineen. Takaisin kävellessä kiersimme myös katsomassa paikalla olevan laavun.
Polun alussa meille mainostettiin että täällä on kesällä lampaita, mutta ainoa merkki niistä mennessä oli ajoittaiset papanat pitkospuupolun päällä. Jostain ne kuitenkin olivat kaivautuneet esiin takaisin pitkospuille kavuttuamme, koska niitä pyöri lähes parikymmentä samassa kohtaa reitin varrella, jotkut jopa pitkospuilla. Antoivat kuitenkin säyseästi tietä jotta pääsimme etenemään ja jäivät määkimään perään.
Todella onnistunut aamupalan jälkeinen sopivan kokoinen noin kahden kilometrin lenkki tähän kohtaan ja Vuokolta hyvää pelisilmää ehdottaa tämmöinenkin bonuskohde, ei olisi varmaan muuten kuin ekstempore tullut koskaan käytyä ja nyt saimme paikasta enemmän irti mitä keksimme edes etukäteen toivoa.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 7
12.8.2026
PysähdysNeste Kemi Lapintuuli
1 kuvaKuvaus
Lyhyt kahvipaussi täällä.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 8Vallitunsaaren kalatie7 kuvaa
Kuvaus
Kävimme matkalla Haaparantaan ihmettelemässä Isohaaran voimalaitosta ja sen vastapäätä olevaa Vallitunsaaren kalatietä. Paikalle oli autolla hieman haastava päästä joten pyörimme patosiltaa kertaalleen edestakaisin. Lopulta selvitimme tiemme kohteeseen ja ihmettelimme lyhyesti kalatietä sekä vastarannalla olevaa voimalaitosta.
Lisätietoja kalatiestä
Vallitunsaaren kalatie valmistui vuonna 1993 Isohaaran voimalaitoksen laajennuksen yhteydessä. Kalatien alin osuus muodostuu pystyrako-osuudesta ja ylin denil-osuudesta. Kalatien nousukorkeus on 12 metriä ja pituus 230 metriä.
Kalatiessä oli kurkistusaukkokin jota kävimme katsomassa, mutta kaloja ei valitettavasti juuri silloin sattunut silmään.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 9
12.8.2026
PysähdysSeittenkaari
6 kuvaaKuvaus
Koska kello oli melko vähän päästessämme perille, päätimme käydä katsomassa suht lähellä (n. 20km päässä) olevaa Haaparannan saaristoa, jossa Seittenkaari (Seskarö) sijaitsi. Hauska saaristokylä, joskin yllättävän paljon tehtaita Suomen vastaaviin. Bongasimme kirkon ja leiräntäalueen, jälkimmäiselle emme viitsineet lähteä. Pysähdyimme takastullessa myös saareen kulkevan upean sillan juurelle napsimaan hieman maisemakuvia.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 10
12.8.2026
PysähdysHaaparannan rajakaupat
2 kuvaaKuvaus
Kävimme useassa kaupassa asioimassa hankkien tuliaisia ja söimme Max burgerissa lounaat (reissun huonoin ruokailu). Lopuksi vielä tankkasimme tankin täyteen huomattavasti edullisempaa menovettä mitä Suomen puolella on tarjolla.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 11
12.8.2026
PysähdysTornion ilta, yö ja aamu
6 kuvaaKuvaus
Toisen yön majoitus aivan rajan tuntumassa. Kävimme iltalenkillä tutustumassa Tornioon ja hienoltahan se vaikutti. Illalla saunottiin, hain pitsan iltapalaksi ja jännättiin yleisurheilua josta Suomi saavutti Silja Kososen moukaroinnin voimin kultaa.
Aamulla harmiksemme paikallinen kahvila Karkiainen oli poikkeuksellisesti tuntemattoman syyn takia kiinni, joten jouduimme käyttämään ennen Perämeren kansallispuistoon siirtymistä varasuunnitelmaa ja nauttimaan pikaiset aamupalat Tornion Prisman Pressossa.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 12
13.8.2026
PysähdysLeton venesatama, Tornio
3 kuvaaKuvaus
Leton venesatama, jonne ajoimme auton parkkiin ja lähdimme retkelle Perämeren kansallispuistoon.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 13Pensaskari, Selkä-Sarvi42 kuvaa
Kuvaus
Reissun valmistelu
Perämeren kansallispuisto, tuo ei oikein minkään muun puiston lähellä oleva ja vain meriteitse sulan aikaan koettava kokonaisuus. Etäisyyttä kotoamme noin 700 kilometriä, eikä meillä ole mitään venekontaktejakaan. Erittäin helppo nakki siis käydä, jos sarkastisuus sallitaan. Mutta niin vain päätimme että lähdetään kesäloman viimeisellä, sillä isoimmalla roadtripillä nimenomaan Haaparantaan käymään ja siinä samalla hoidamme Perämeren kokemuksen. Selvitysten perusteella Kemistä kulkee Jähti-alus kesäaikaan silloin tällöin joko Pensaskarin tai Selkä-Sarven saarille, muttei moisen paatin aikataulut sopineet yhtään meidän kalenteriin. Luontoon.fi -sivustolta sekä Facebook-ryhmästä törmäsin useampaan otteeseen sitten kehuttuun Pekka Ahoon, joka järjestää kyydityksiä opastuksineen Perämerelle. Vuokkopa otti ja soitti, ja hieman kalliista hinnasta (koska meitä ei ollut muita) huolimatta päätimme että tämä on once-in-a-lifetime -kokemus ja Pekan kuskaamana lähdetään, olisipa luvassa samalla kertaa sekä Pensaskari että Selkä-Sarvi.
Lähtöpäivänä saavuimme Torniossa sijaitsevaan Leton venesatamaan johon ei yön majapaikastamme kovin pitkä matka ollut, otimme eväsrepun mukaan ja jätimme auton parkkiin. Pekka odotteli siellä jo valmiina ja pienten tutustumisten jälkeen lähdimme veneellä matkaan kohti Pensaskaria. Sää suosi, ei ollut tolkuttoman kuuma mutta aurinko paistoi ja meri oli tyyni. Lähes jokaisena muuna viikon päivänä tällä viikolla keli on ollut paljon tukalampi joten tuuri kävi ja saimme viikon parhaan reissupäivän.
Pensaskari
Ensimmäinen kohde hetken veneilyn jälkeen oli Pensaskari. Täältä löytyi pieni, kartoista löytymätön polku järvelle. Meistä oli uskomatonta että tämmöisessä saaristossa on saarella järvi mutta näin se vaan oli. Matkalla ilmeisesti häiritsimme saarella asuvien lampaiden elämää jotka havahtuivat puun alta polun vierestä määkimään noin kahdeksan hengen voimin. Lisäksi saarelta löytyi paimentupa sekä muita rakennuksia, jotka olivat lähinnä museokäytössä ja kertoivat saaren kalastushistoriasta. Laituriin ei kovin montaa venettä mahtunut ja rannassa oli tulentekopaikka sekä vessa. Tarinan mukaan täällä on myös Perämeren saariston korkein kohta jonka Vuokko kävi huiputtamassa. Ei todellakaan ollut kovin korkea!
Tapasimme Pensaskarissa kaksi Metsähallituksen Paimenviikot -konseptiin hakenutta ja päässyttä lammaspaimenta, jotka olivat viettäneet Pensaskarilla aikaa jo lähes koko viikon. Paimenet tulivat mukaamme matkalle tutustumaan Selkä-Sarveen, jota eivät olleet vielä nähneet.
Selkä-Sarvi
Pensaskariin verrattuna tämähän oli oikein turistirysä. Kapea pitkulainen saari, jonka laiturissa oli kiinni jopa neljä purjevenettä. Rannassa oli tulentakopaikkaa, evästyspöytiä, vuokratupa ja taisi siinä saunakin olla vierailijoille. Lähdimme kulkemaan reilun kilometrin edestakaista kesäretkeilyreittiä, joka johtaisi meidät saaren toisessa päässä sijaitseville rakennuksille. Matkalla näimme muutaman vanhan rakennuksen, useamman perustuksen joista ei koskaan rakennusta ole muodostunut ja aurinkokellon. Ja paljon punaisia marjoja joista emme olleet varmoja mitä ne olivat. Päähän päästyämme vastassamme oli neljä kappaletta saman sortin lammaspaimenia, heidät oli vain Selkä-Sarvelle sijoitettu Pensaskarin sijaan. Paimenten keskinäinen tapaaminen ja kokemusten vaihto oli mielenkiintoista seurattavaa näin turistina! Paljastui jopa että yksi Selkä-Sarven ja yksi Pensaskarin paimen olivat itseasiassa jo tavanneet Brysselissä molempien asuen siellä samaan aikaan: Toinen oli hankkiutunut polkupyörästään eroon toisen käydessä sen hakemassa. Kyllä on maailma pieni! Pitkän juttelutuokin jälkeen lähdimme lopulta polkua takaisin satamaan, jossa evästimme ennen lähtöä. Pensaskarin paimenet nakattiin takaisin kohteeseensa paimentamaan vielä päiväksi ja meidät Leton satamaan hieman myöhemmin. Magneetti ja Perämeren kansallispuistopaita tarttuivat Pekan kaupasta mukaan.
Ajatuksia retkestä
Heti alussa kävi selväksi että Pekka ei ollut ensimmäistä kertaa Perämerellä, eikä tosiaan ollut tullut vain kyyditsemään vaan tarjoili knoppitietoja ja historiaa ihan kaikesta näkemästämme, hyvä ettei jokaisesta kivestä ja puusta ollut oma tarinansa. Ison osan olen jo väkisinkin unohtanut, mutta opastus oli sen verran priimaa että kyllä kelpasi maksaa jokainen sentti vaikka reissu hieman hintavaksi tulikin (koska meitä ei muita sille lähtenyt). Olimme molemmat vaikuttuneita ja tämä oli tosiaankin kaiken vaivan ja rahan väärti, todellinen once-in-a-lifetime -kokemus jota muistelemme vielä kiikkustuolissakin. Bonuksena näimme näitä paimenia ja intouduimme itsekin pohtimaan olisiko meistä moiseen ja kuinka kiva reissu tuollainen voisi olla, säiden ja meren armolla viikko lampaiden kanssa, nähden lähinnä metsähallituksen väkeä ja satunnaisia vierailijoita. Huhhuh, tänne kannatti todellakin lähteä!
- magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 15 kansallispuistoja.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 14
13.8.2026
PysähdysNeste Kemi Lapintuuli
Kuvaus
Jo menomatkalta hyväksi havaittu kahvi- ja vessataukopaikka.
- 15Lintutorni16 kuvaa
Kuvaus
Lähdimme pitkän ja antoisan Perämeren kansallispuiston retken jälkeen taitaamaan pitkää matkaa kohti Vaasaa, johon olimme järjestäneet seuraavan yön majoituksen. Liminganlahti sattui matkan varrelle valitettavasti molemmin puolin pitkiä siirtymiä mutta halusin siellä piipahtaa, joten se otettiin ohjelmistoon ensimmäisenä isompana pysähdyksenä matkan edetessä.
Koska oli jo etukäteen tiedossa että olemme mahdollisesti varsin nuutuneita, ajatus oli käydä lähinnä luontokeskuksessa ja katsomassa läheisestä lintutornista näkymiä, olihan kyseessä yksi suomen suurimmista ja isoimmista lintuvesistä. Siispä parkkipaikalle siirryttyämme kohti tornia helppokulkuista reittiä aidoitetun alueen viertä kulkien. Alue oli upea ja todella laaja kosteikko ja tornista käsin näkymät todella hulppeat. Sää oli varsin aurinkoinen joten paljoa ei tarvinut tehdä töitä ottaakseen joltain näyttäviä kuvia. Lintuja ei aivan älyttömästi näkynyt ja olisihan tuolla tarvinut kiikarit nähdäkseen jotain mielenkiintoista niiden suhteen. Koska piti vielä jatkaa useampi sata kilsaa autossa, emme jääneet turhan pitkäksi aikaa paikoillemme vaan astelimme varsin nopeasti tornista takaisin autolle.
Epäonneksemme luontokeskus oli elokuussa vaihtanut sulkemisaikansa kuudesta neljään ja viideltä meille myytiin enää sulkiolevaa ovea, joten siellä ei sitten lopulta käyty. Näimme sentään haarapääskyn pesän luontokeskuksen katossa!
Mikäli Liminganlahti ei olisi niin kaukana meistä katsottuna, uskoisin että tulisin tänne viihtymään useamminkin eri reittejä kiertäen. Onneksi sentään pieni pintaraapaisu tuli otettua. Enemmän ehkä muun ohessa käyntikohde näin pitkillä roadtripeillä mitä varta vasten ajanviettokohde. Lintubongareille sanoisin olevan ehdoton kohde!
- magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista tämä nyt toinen ei-kansallispuistokohde.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 16
13.8.2026
PysähdysIloinen grilli, Himanka
1 kuvaKuvaus
Vaasaan etenemisen ruokapaikaksi löytyi tien varrelta Himangasta Iloinen grilli, jossa saimme kertakaikkiaan iloista palvelua sekä oikein hyvä yhdistetty päivällinen ja iltapala hampurilaisen ja lihapiirakan muodossa.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 17
13.8.2026
PysähdysGreenstar Hotel Vaasa
Kuvaus
Reissun kolmannen yön majoitus. Tässä kohtaa olimme hyvin väsyneitä ja painuimme lähes suorilta sänkyyn, ei edes Wilma Heltelän mitalitaistoa jaksanut loppuun asti seurata.
Aamulla hieman latautuneempina kävimme syömässä hotellin ravitsevan aamiaisen ja jatkoimme matkaamme Merenkurkkuun.
- 18Svedjehamn, Björköby11 kuvaa
Kuvaus
Paluu Merenkurkkuun tapahtui Vaasan yöpymisen jälkeisenä aamuna kun alueeseen tutustuminen oli ensimmäisellä kerralla n. 5 vuotta sitten jäänyt hieman hätäiseksi. Kohde oli avoin mutta syvemmälle oli mentävä mitä Raippaluodon satama eli Björköbyhyn asti.
Ison tien päästä löytyi luontevasti Svedjehamn jossa hieno saaristolaissatama, joten sinne suunnistimme. Matkalla näimme erittäin ison linnun, jonka arvioimme merikotkaksi. Ei muisteta oliko kumpikaan aiemmin näin kookasta lintua luonnossa nähnytkään. Reittejä tai näkötornia emme jaksaneet kahlata tällä kertaa niitä ehkä riittävästi lähimenneisyydessä kolunneena, emmekä venemuseostakaan innostuneet, joten tyydyimme vain ihastelemaan Svedjehamnin miljöötä hetken. Tämän jälkeen kävimme katsastamassa Björkön komean puukirkon sekä lähikaupan jossa nautimme maistuvat jätskit joita ei meilläpäin myydä. Takaisin ajaessa vielä piipahdus maailmanperintöportilla ostaen käydyn alueen magneetin ja Raippaluodon siltaa pitkin kohti Poria. Loistava tapa viettää aamupäivä!
Merenkurkun saaristo on aina jotenkin ihmeellinen ja eksoottinen kohde, ainakin tälläisille etelän vetelille jotka eivät usein moisessa mittakaavassa vastaavaa saaristoaluetta näe missään kovin helposti. Tulee todennäköisesti piipahdettua jatkossakin aina silloin harvoin kun Vaasan seuduille eksyy, joskaan enää ei tarvitse ihan varta vasten ehkä mennä.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 19
14.8.2026
PysähdysABC Kristiinankaupunki
Kuvaus
Lounaspaussi ennen Poriin siirtymistä, ihan perus lihamureke ja perunamuussi toimi tähän kohtaan hyvin.
- 20
14.8.2026
PysähdysPorin saaristotie
Kuvaus
Päätettiin ajaa paljon maantietä hienompaa Porin saaristotietä ja Reposaaren siltaa pitkin Selkämeren kansallispuiston kohteeseemme.
- 21Leveäkari17 kuvaa
Kuvaus
Johdanto
Käytyämme Saaristomerellä 2024, aiemmin kesällä Itäisellä Suomenlahdella sekä Tammisaaren saaristossa ja edellisenä päivänä Perämerellä, oli Selkämeren kansallispuisto enää ainut jäljellä projektistamme käydä 2026 kesän aikana kaikki käymättömät merelliset kansallispuistot. Tiiviin aikataulun vuoksi Selkämerelle ei riittänyt enää energiaa eikä välttämättä budjettiakaan (saati aikataulujen sovittamista kohdilleen) veneretkelle, joten täytyi suunnitella että miten tämä viimeinen hoituisi. Onnekseni huomasin kansallispuistoon sisältyvän pari kohdetta joihin pääsisi myös maitse, joten ensipuraisu otettakoon niin. Energiaa säästääksemme valitsimme ns. helpoimman tienvarsikohteen muuhun reittiimme nähden, ja niin kohteeksi valikoitui Porissa Leveäkarin luontotorni ja sinne johtava polku.
Käynti
Vaasasta Poriin suunnatessamme päätimme ajaa Porin rantatien ja Reposaaren sillan kautta kohteeseen koska se johdatti pienellä koukulla parempien maisemien ääreen ja reitti Leveäkarille oli kuitenkin melko sopivasti tien vieressä. Tie pieneni, ja hetken aikaa yhden auton mentävää hiekkatietä kulkiessamme vastaan tuli parkkipaikka jonka otaksuimme olevan oikea ja jätimme auton siihen.
Leveäkariin lähti opastus lähes suoraan parkkipaikalta ja aloimme seurata sitä. Ensin hiekkatie päätyyn ja sitten jonkunnäköisen eläinaitauksen reunaa pientä heinikkoa metsään. Metsätie miellytti meitä paljon enemmän mitä heinikko, johtuen ehkä siitäkin ettemme olleet varustautuneet tähän kävelyyn kummoisesti koska ajattelimme vain nopeasti piipahtavamme paikalla. Opastus oli paikoin melko vajavaista mutta hirveää eksymisen vaaraakaan ei ollut ilmassa. Kilometrin kävelyn jälkeen vastaan tuli kansallispuistosta kertova kyltti ja lähes heti alkoivat pitkospuut jotka johdattivat itse lintutornille.
Torni oli vanhahko mutta sen verran kestävässä kunnossa että jopa Vuokko uskaltautui kiipeämään sen ylös, osin varmasti siksi että sitähän sinne oli tultu katselemaan ja oikein muuta hirvittävän erikoista reitti ei tarjonnut. Ylhäältä avautui upeat ja laajat maisemat Selkämerelle, tarkemmin sanottuna Riitsaranlahteen ja Lahdenperään. Oli aivan hiirenhiljaista muuten, mutta linnut pitivät elämänsä elkamointia omassa elinympäristössään, eli aivan kuten asiaan kuului. Ihastelimme aikamme lintujen touhuiluja harmitellen kiikareiden puutosta ja lähdimme sitten taivaltamaan takaisin autolle. Skippasimme lopun aidanvieruksen koska löysimme sitä ennen epävirallisen metsäpolun, joka johti lopulta suoraan parkkipaikalle ja lähdimme kohti Porin keskusta ja retkemme viimeistä yöpaikkaa.
Selkämeri täytyy ehdottomasti tulla toiste ottamaan haltuun vielä ihan vesistönkin kera. Koska tykkäämme majakoista ja Isokari on osittain kansallispuistoaluetta, on esimerkiksi se hyvin varteenotettava matka tälle "vesikäynnille", mutta tarkastellaan mahdollisuuksia kun on ajankohtaista. Leveäkarille emme olisi varmasti ikinä eksyneet jos emme olisi yrittäneet käydä puistossa minimaalisin ponnisteluin, emmekä ole varmaan koskaan käyneet yhdessäkään kansallispuistossa yhtä nopeasti. Silti iloinen kokemus tämäkin.
- magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 16 kansallispuistoja.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 22
14.8.2026
PysähdysPorin ilta, yö ja aamu
4 kuvaaKuvaus
Reissun viimeinen yöpaikka Porin keskustassa yksityisen vuokraamassa huoneistossa nimeltä Loft Elephant. Kämppä oli tarpeisiin sijainniltaan ja sisällöltään juuri sopiva!
Lähdettiin vähän kiertelemään illalla etsimään ruokapaikkaa eräs S-Ryhmän paikka mielessä, mutta matkan varrelta löytyikin sattumalta Meksikolainen ravintola El Oso jossa saimme todella maittavat tacot ja churrot että myös hyvää palvelua. Suositukset!
Aamulla herätessä jätettiin auto vielä odottelemaan parkkiin ja painuttiin aamupalajahtiin. Kauppatorin varrelta löytyi Porin vanhimmaksi kahvilaksi kuvailtu Kahvila Linda, joka ylitti odotuksemme edullisen aamupalabuffetin, palvelun ja miljöön osalta. Saatiin vielä törkeän halvalla tuoreet korvapuustit kotiinviemisiksi.
Harvoin osuu näin nappiin sekä asunto että satunnaiset ruokailut. Emme välttämättä olleet maailman suurimpia Pori-faneja tätä ennen mutta kyllä nämä asiat saivat pohtimaan paikkakunnalle palaamista myöhemminkin ihan iloisin mielin!
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 23Kirjurinluoto17 kuvaa
Kuvaus
Kesäloman isointa retkeä suunnitellessa minulle oli jo alusta selvää että haluan ainakin nähdä legendaarisen Kirjurinluodon, jolla Porin Jazzeja vietetään ja joka Porin kansalliseen kaupunkipuistoonkin kuuluu melkeinpä isoimpana osana. Niinpä tämä kohde oli kokoajan ruksittuna suunnitelmiin nimenomaan minun toiveestani.
Alunperin piti käydä kävelemässä maisemissa Poriin tuloiltana, mutta satoi ja oli harmaata niin päätimme siirtää käynnin seuraavaan aamuun, kunhan olisimme aamupalat syöneet. Ja näin tapahtui: Majoituksen luovutettuamme ajoimme lyhyen matkan helposti löydettävälle Kirjurinluodon parkkipaikalle ja lähdimme pyörähtämään lähistöllä olevissa paikoissa. Vaikka teimme vain pintaraapaisun käytännössä parkkipaikalta uimarannalle ja takaisin, löytyi matkan varrelta jo vaikuttavia kohteita kuten Rakkauden puisto ja omituinen häkkyrä joka paljastui mr. Pori Jazzin, Jyrki Kankaan muistomerkiksi. Pitihän sinne sitten ihan kiivetä kun portaat löytyi. Luotoa halkonut Kokemäenjokikin näytti enemmän mereltä kuin joelta, sen verran valtavana ja rauhallisena se Kirjurinluodon ympärillä näyttäytyi.
Pori alkoi houkutella ensimmäistä kertaa elämässäni ihan kunnon visiitille joku päivä, ja jos tämä tapahtuu niin Kirjurinluotokin perataan huomattavasti tiheämmällä kammalla.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 24Ronkansuo14 kuvaa
Kuvaus
En ollut noteerannut koko kansallispuistoa oikein mitenkään ennen kuin lähdimme reissuun. Reissun aikana kuitenkin tutkiessani huomasin että tämä Ronkansuon kohdehan sijaitsee aivan kotimatkan varrella, reilun 1,5 kilometrin päässä valtatie 2:lta jota taittaisimme Porista kotiinpäin. Siispä vielä ekstempore viimeinen nopea bonus-kansallispuistokohde kotiutumispäivälle.
Perille ei olisi ollut välttämättä kovin helppo löytää jos ei tiedä mitä etsii, koska oikein minkäänlaisia opasteita ei ollut. Valtatieltä ei ainakaan Poriin päin kulkiessa ollut opasteita kansallispuistoon, eikä Ronkansuon parkkipaikallekaan ollut opasteita. Se vaan ilmaantui yhtäkkiä pienenä ja kapeana silmiemme eteen ja olisimme ajaneet ekalla kerralla ohi jos emme olisi osanneet etukäteen hiljentää (koska navigaattori ilmoitti että nyt ollaan perillä). Riittävät opasteet polulle löytyivät mutta missään ei mainittu sanallakaan, että kohde kuuluisi Puurijärvi-Isosuo kansallispuistoon millään tavalla.
Kyseessä oli erittäin pieni suokierros pitkospuineen, jonne vei vielä lyhyempi parkkipaikalta metsän kautta suolle laskeutuva polku. Pitkospuut oli hyvässä kunnossa ja ne oli saatujen tietojen perusteella uusittu vuonna 2023. Pitkospuiden muodostaman puoliympyrän varrella oli tiheään erityisesti erilaisista perhosista kertovaa knoppitietoa, lähinnä siitä kuinka niitä elää mahdollisesti vain tällä suolla ja kuinka vaikeasti nähtävissä ovat. Pitänee paikkaansa, sillä emme nähneet kuin kaksi perhosta koko reitillä emmekä osanneet niitäkään yhdistää yhdessäkään kyltissä näytettyyn perhoseen. Lisäksi tapasimme Vuokon inhoaman sammakon, onneksi minä löysin tämän otuksen että säästyimme suuremmilta kohtauksilta.
Keli oli erittäin aurinkoinen ja lämmin ja kyllähän tuommoinen iso suomaisema aina vaikuttava on. Ei tämä mikään Torronsuo sentään ollut mutta ihan kelpo suo joka tapauksessa. Polku oli nopeasti taivallettu ja lähdimme kotimatkalle miettien, että näin pienellä vaivalla emme ole varmaan ikinä käyneet yhdessäkään kansallispuistossa. Koska puiston muut reitit ova myös lyhyitä ja sijaitsevat osaltamme hankalammin kuljettavissa sijainneissa, tähän puistoon tuskin tulee ainakaan varta vasten koskaan palattua.
- magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 17 kansallispuistoja.
Kuvat
Ladataan kuvia...
- 25
15.8.2026
PysähdysABC Masuuni, Karkkila
Kuvaus
Reissun viimeinen kahvitauko. Olimme saaneet Porin aamupalapaikasta korvapuustit ja nautimme ne vihdoin tässä, omassa autossa noutokahvien kera.
- 26
15.8.2026
PysähdysNeste Vihti Siippoo
Kuvaus
Auto oli hyvä pestä moisen reissun jäljiltä joten kun se tällä huoltoasemalla oli mahdollista, tuli siitä retkemme viimeinen pysähdys ennen kotiutumista.