Pyhä-Häkin kansallispuisto

Pyhä-Häkille saavuimme paikoin todella huonokuntoista tietä Saarijärveltä käsin, kiertäen puistoon huomattavasti pidemmän kautta mitä aiemmin Leivonmäkeen, jos nyt matkallisesti lisäkilometrejä ei tullut ehkä kuin 30-40. Välillä tie oli asfaltoitua, välillä ei. Myös tietöitä oli monen kilometrin matkalta. Sinänsä simppeli saapuminen, että pysäköintipaikkoja oli tasan yksi joten ei arpoa tarvinut.

Pyhä-Häkiltä oli jo etukäteen valittu mahdollisimman pieni lenkki että saamme puraisun kansallispuistoon mutta pääsisimme jatkamaan matkaa kohti Oulua säädyllisessä ajassa. Paikan päällä huomasimme että nyt on varmaan kesän kylmimmät hetket, alle 10 astetta. Sadetta ei ihme kyllä juuri silloin oikeastaan ollut kun Riihinevan 1,4km polun tallasimme, mutta kaikki paikat olivat kohtuullisen märkiä jo valmiiksi.

Suoreitti pitkospuilla oli Pyhä-Häkin parasta antia ja lukea alueen historiaa parkkipaikan viereiseltä infopisteeltä, joka on ehkä joskus muinoin toiminut myös luontokeskuksena. Hauska että suo jäi mieleen koska mielikuvissa olin ajatellut enemmänkin aarniometsää näkeväni (jota toki myös näimme).

Pieni näppärä reitti joka oli hyvä välikävely kohti ensimmäistä yöpaikkaa. Jos tulisi oikeasti tänne retkeilemään niin kannattaisi varmaan vetäistä vajaan 7 kilometrin Kotajärven polku, jonka varrella myös paljon infoalueella puhuttu Suuri puu. Nyt alkoi sataa taas enemmän heti Riihinevan kierrettyämme joten päätimme jatkaa matkaa suunnitelman mukaan.

Voi olla ettei Pyhä-Häkkiin tule enää toiste eksyttyä koska sen verran syrjässä mistään minne koskaan kuvittelisimme eksyvämme, mutta käymisen arvoinen kokemus tämäkin.

15. magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista 14 kansallispuistoja.