Merenkurkun maailmanperintöalue

Paluu Merenkurkkuun tapahtui Vaasan yöpymisen jälkeisenä aamuna kun alueeseen tutustuminen oli ensimmäisellä kerralla n. 5 vuotta sitten jäänyt hieman hätäiseksi. Kohde oli avoin mutta syvemmälle oli mentävä mitä Raippaluodon satama eli Björköbyhyn asti.

Ison tien päästä löytyi luontevasti Svedjehamn jossa hieno saaristolaissatama, joten sinne suunnistimme. Matkalla näimme erittäin ison linnun, jonka arvioimme merikotkaksi. Ei muisteta oliko kumpikaan aiemmin näin kookasta lintua luonnossa nähnytkään. Reittejä tai näkötornia emme jaksaneet kahlata tällä kertaa niitä ehkä riittävästi lähimenneisyydessä kolunneena, emmekä venemuseostakaan innostuneet, joten tyydyimme vain ihastelemaan Svedjehamnin miljöötä hetken. Tämän jälkeen kävimme katsastamassa Björkön komean puukirkon sekä lähikaupan jossa nautimme maistuvat jätskit joita ei meilläpäin myydä. Takaisin ajaessa vielä piipahdus maailmanperintöportilla ostaen käydyn alueen magneetin ja Raippaluodon siltaa pitkin kohti Poria. Loistava tapa viettää aamupäivä!

Merenkurkun saaristo on aina jotenkin ihmeellinen ja eksoottinen kohde, ainakin tälläisille etelän vetelille jotka eivät usein moisessa mittakaavassa vastaavaa saaristoaluetta näe missään kovin helposti. Tulee todennäköisesti piipahdettua jatkossakin aina silloin harvoin kun Vaasan seuduille eksyy, joskaan enää ei tarvitse ihan varta vasten ehkä mennä.