Liminganlahti

Lähdimme pitkän ja antoisan Perämeren kansallispuiston retken jälkeen taitaamaan pitkää matkaa kohti Vaasaa, johon olimme järjestäneet seuraavan yön majoituksen. Liminganlahti sattui matkan varrelle valitettavasti molemmin puolin pitkiä siirtymiä mutta halusin siellä piipahtaa, joten se otettiin ohjelmistoon ensimmäisenä isompana pysähdyksenä matkan edetessä.

Koska oli jo etukäteen tiedossa että olemme mahdollisesti varsin nuutuneita, ajatus oli käydä lähinnä luontokeskuksessa ja katsomassa läheisestä lintutornista näkymiä, olihan kyseessä yksi suomen suurimmista ja isoimmista lintuvesistä. Siispä parkkipaikalle siirryttyämme kohti tornia helppokulkuista reittiä aidoitetun alueen viertä kulkien. Alue oli upea ja todella laaja kosteikko ja tornista käsin näkymät todella hulppeat. Sää oli varsin aurinkoinen joten paljoa ei tarvinut tehdä töitä ottaakseen joltain näyttäviä kuvia. Lintuja ei aivan älyttömästi näkynyt ja olisihan tuolla tarvinut kiikarit nähdäkseen jotain mielenkiintoista niiden suhteen. Koska piti vielä jatkaa useampi sata kilsaa autossa, emme jääneet turhan pitkäksi aikaa paikoillemme vaan astelimme varsin nopeasti tornista takaisin autolle.

Epäonneksemme luontokeskus oli elokuussa vaihtanut sulkemisaikansa kuudesta neljään ja viideltä meille myytiin enää sulkiolevaa ovea, joten siellä ei sitten lopulta käyty. Näimme sentään haarapääskyn pesän luontokeskuksen katossa!

Mikäli Liminganlahti ei olisi niin kaukana meistä katsottuna, uskoisin että tulisin tänne viihtymään useamminkin eri reittejä kiertäen. Onneksi sentään pieni pintaraapaisu tuli otettua. Enemmän ehkä muun ohessa käyntikohde näin pitkillä roadtripeillä mitä varta vasten ajanviettokohde. Lintubongareille sanoisin olevan ehdoton kohde!

17. magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä, joista tämä nyt toinen ei-kansallispuistokohde.