Kurjenrahkan kansallispuisto

Kurjenrahkan kansallispuistoon ja sen Kurjenpesän pysäköintialueelle oli helppo löytää: Paineli vain Salon suuntaan Turun moottoritietä ja Halikon liittymästä Auran läpi perille, ei kovin pieniä teitä missään kohtaa. Parkkitilaa oli myös runsaasti ja reittimme lähti suoraan pysäköintialueen välittömästä läheisyydestä. Ajattelimme täyspilvisen ja aavistuksen tuhnusateisen kelin vähentävän vierailevaa väkeä, mutta sitäpä oli kuitenkin paikalla runsaasti. Eikä siinä mitään, sade oli niin vähäistä ettei sitä oikein edes tahtonut noteerata.

Valitsimme mahdollisesti puiston suosituimman, hieman reilun 6km Savonjärven kierroksen ensikokemus-lenkiksemme ja lähdimme taivaltamaan sitä myötäpäivään kuten oli ohjeistettu. Alkuun reitti oli esteetöntä leveää metsäreittiä sekä pitkospuuta, kunnes tulimme Kuhankuonon rajakivelle joka on seitsemän Varsinais-Suomen kunnan rajakivi (Nousiainen, Mynämäki, Pöytyä, Aura, Turku, Rusko ja Masku). Tästä nähtävyydestä hetken päästä kierros haarautui esteettömälle Karpalopolulle ja Savojärven kierrokseen, joka jatkui kapeampien ei-esteettömien pitkospuiden voimin suota pitkin. Suota pitkin taivallettiin tovi kunnes tultiin metsäpätkälle, josta haarautui pienet pitkospuut johonkin. Kävimme kurkistamassa ja siellä oli meille tuntemattoman Ahti Jalosen muistomerkki. Kivestä selvisi että 16-vuotiaana Ahti oli kuollut ja että hän oli "valkoisen terrorin uhri".

Alkumatkalla oli vaihtelevasti suota ja metsää, kunnes näimme ensimmäistä kertaa itse Savojärven hieman alle puolivälin kierrosta ja saavuimme pienelle purohaaralle joka haarautui järvestä. Tätä ihastelimme tovin pidempään kunnes jatkoimme matkaa hiekkatietä pitkin ja totesimme olevamme nyt vähän aikaa kansallispuiston ulkopuolella, pari asuintaloakin oli tien varressa. Käytännön puolimatkan krouvista, siis pienestä suikaleesta kansallispuistoalueen välissä löytyi Nousiaisten kuntaan kuuluva Rantapihan virkistysalue. Tässä vessatauko ja jatkamaan kohti toista puolikasta. Rantapihalla opimme että Savojärven kierros ei todellakaan olekaan aina ollut kierros, vaan tämä edessämme oleva loppulenkki on valmistunut vasta vuonna 2012.

Toisen puoliskon alusta haarautui muita reittejä joihin emme tällä kertaa kiinnittäneet isompaa huomiota vaan jatkoimme omaa lenkkiämme, joka pienen suotaipaleen jälkeen kaartoikin Savojärven rannan suuntaisesti. Ilma oli ensin melko utuista ja oli hankala edes kunnolla nähdä vastarannalle, mutta myöhemmin tilanne parani ja sinänsä vaikuttavaa, kuinka erilaiselta hieman eri aikoina kaikissa tapauksissa komeat maisemat voivatkaan näyttää. Jälkimmäinen puolisko sisälsi myös kosolti levähdysmahdollisuuksia joita ensimmäisellä osiolla ei ollut juuri lainkaan ja pysähdyimme lopulta nauttimaan eväämme noin 1,5 kilometriä ennen lenkin loppua sopivalle vapaalle penkille. Yhteensä penkkejä oli kolme ja lisäksi kaksi pöydällistä penkkipaikkaa.

Loppuosuudella reitti "hylkäsi" Savojärven ja mentiin taas yhdelle suoalueelle, josta tuli vastaan hieman isompi puro siltaylityksineen (Savojärven silta). Hetki tämän jälkeen kierros muuttui taas esteettömäksi ja ohitimme muutamat innokkaat karpalonpoimijat ja hieman perään alueen "levähdyskeskittymä" Kurjenpesä siinsi näköpiirissä keittokatoksineen, vessoineen ja luontotupineen. Kävimme Kurjenpesän luontotuvassa ihmettelemässä hieman kansallispuistosta kertovaa ilmaista ja omatoimisesti tutustuttavaa näyttelyä, minkä jälkeen koimme saaneemme täältä kaiken minkä tulimme hakemaan: siispä pieni siirtymä Kurjenpesästä parkkipaikalle ja kotimatkalle.

Kurjenrahkan kansallispuisto oli selvästi ison kaupungin ja asukaskeskittymän läheisyyden vuoksi siitä suositummasta päästä, Varsinais-Suomen ylpeys. Ei nyt ihan Nuuksion tai Kolin veroisesti porukkaa, mutta enemmän ihmisiä täällä oli kuin suurimmassa osassa muita kansallispuistoja missä on aiemmin vierailtu. Asia ei kuitenkaan ollut millään tavalla häiritsevä ja Savojärven kierros osoittautui nappivalinnaksi puistoon tutustumisen näkökulmasta. Reitin varrella oli monipuolisesti suota ja metsää sekä erinäisiä nähtävyyksiä, myös järvimaisemaa isosti tarjolla jälkimmäinen osio. Ja puitteet keskimääräistä paremmassa kunnossa yleisesti. Tätä sitä kansallispuistolta kaipaa, ja miksi Kurjenrahkassa ei voisi uudestaankin piipahtaa jos vain kerkeää (tietenkin valittava uusi reitti silloin). Kurkiakaan emme nähneet, joten ehkä kevätretki ja silloin tärppää paremmin?

18. kansallispuistomagneetti ansaittu sähkökaapin seinään tästä retkestä, 21. magneetti kokonaisuudessaan.