Viikin luontoalue

Useamman päivän sairastamisen jälkeen olo oli minulla lauantaiksi jo tasaantunut ja mieli vaati ulkoilmaa ja kevyttä pyörimistä luonnon siimeksessä. Onneksi on Reissuvihko! Ei kun selvittämään mitä lähellä on vielä käymättä. Tämä Viikin luontoalue arboretumeineen ja vanhoine japanilaispuutarhoineen on jäänyt täysin kokonaan meiltä vuosien varrelta paitsioon, siispä matkaan.

Ajoimme Hakalantielle, vanhan Gardenia-Helsingin viereen josta reitti kohti arboretumia ja Keinumäen lintutornia lähti. Tila on nykyään ilmeisesti CoolHead panimon omistuksessa mutta kivinen japanilaispuutarha näytti siinä tönöttävän edelleen, ainakin hoitamattomana. Päätimme lähteä kohti Viikin pellon kolmiota ja palata puutarhaan ennen paikalta poistumista.

Parkkipaikalta oli lyhyt siirtymä Viikin pellon kolmiolle, joka kiertää Puulajipuistoa (Viikin arboretum). Löysimme paikalle ja aloimme kiertää kolmioa vastapäivään. Reitti oli helppokulkuista hiekkatietä ja pitkää peltoa, jota näkee yleensä enemmän jossain muualla kuin Helsingissä. Kolmiota kävellessämme ihmettelimme mistä saisi tietoa eri puista, mutta ilmeisesti olisi pitänyt heilahtaa kolmion sisälle tiedepolulle siinä kohtaa.

Löysimme kuitenkin lopulta keskuksen josta kulki lyhyt reitti Keinumäen lintutornille. Tornilla ei ollut muita joten nousimme katselemaan hienoja näkymiä ja fiilistelimme hetken. Sitten tornin juurelta hieman pienempää polkua oikeaan suuntaan takaisin kohti "peltokolmiota". Tällä polulla huomasimme välillä jopa puuselitteitä, joita jäimme tutkimaan. Tultuamme polulta takaisin tielle lähti kolmio pikkuhiljaa takaisin siihen suuntaan mistä olimme tulleetkin. Arboretum oli lopulta aika laaja ja eri puukokonaisuuksia siellä sun täällä, joten kaikki kiertäen olisi saanut varmaan kulumaan koko päivän. Mutta kun tässä oli sairasteltu, otettiin vain kevyesti ja katseltiin puut jotka tien varrella olivat. Takaisin tullessa huomasimme heränneet lehmät pienen matkan päässä joita kävimme nopeasti vilkaisemassa ja sitten parkkipaikalle. Japanilaispuutarhaa (tai ehkä niiden raunioita?) kiersimme vielä ennen autoon menoa ja matkan jatkoa.

Kokonaisuutena koko reissuun kului noin 50 minuuttia suurempia revitellen. Täällä Vanhankaupunginlahdellahan olisi reitistöä vaikka minkä verran, mutta olipa hauska käydä välillä jossain muuallakin kuin Pornaistenniemestä Lammassaareen pitkospuita pitkin ja takaisin. Tänne voi palata helposti uudestaankin joskus jos tarvii kevyttä liikuntaa.