Torronsuon kansallispuisto

Liesjärvellä 2024 loppukesästä/alkusyksystä käydessämme, laitoimme jo samantien tavoitteeksi että seuraavaksi sitten syksyllä läheiselle Torronsuolle. Ei onnistunut järjestää enää samana vuonna, joten tämä oli sitten kalenterissa jo pitkään tapahtuvaksi syksyllä 2025.

Torronsuo, tuo Etelä-Suomen suurin lajissaan, on siitä yksinkertainen paikka että siellä on tasan yksi merkitty reitti: Suotaival eli vähän vajaa 9 kilometrin pitkospuureitti suon ympäri. Ainoaksi tehtäväksi jäi selvittää kumpi kahdesta parkkipaikasta palvelisi paremmin meidän tarkoitusta, sitten ei kun matkaan ja suolle.

Kuten meille hyvin tyypillistä, päädyimme siihen epäsuositumpaan vaihtoehtoon ja ajoimme Kiljamon sijasta hieman pidemmälle Pehkun parkkipaikalle, rauhaa rakastavina persoonina ruuhkia ensisijaisesti välttääksemme. Lähdimme kävelemään suotaivalta vastapäivään, sekin lie se vähemmän suosittu vaihtoehto. Pienen metsäpätkän jälkeen se kaikki konkretisoitui: Suota silminkantamattomiin. Suut auki painelimme pitkospuita eteenpäin ja jäimme vähän väliä ihastelemaan sekä kuvaamaan maisemia, joita ei näillä leveyksillä paljon muualla nää. Vastaantulleiden muiden kulkijoiden väistäminen oli aina oma operaationsa, koska ohituspaikkoja ei ihan joka kohdassa ollut eikä suohonkaan viittinyt heittäytyä.

Suon toisessa päässä oli hetken jotain muutakin: Pientä hiekkatietä pitkin suon toiselle laidalle ja hetki metsämarssia, olipa siellä joku nähtävyyskin keskellä metsää. Lopulta saavuimme Kiljamoon jossa oli aika levähtää ja evästää ja jossa jo jonkin verran porukkaa riitti (huomasimme valinneemme oikean parkkipaikan, koska evästauko sopi paljon paremmin urakan päätteeksi mitä aluksi). Lintutornikin levähdyspaikalta löytyi, mutta sinne ei rohjennut tällä erää kavuta. Evästyksen jälkeen vielä lyhyt pitkospuumarssi parkkipaikalta toiselle ja 10. kansallispuisto oli valloitettu.

Torronsuo vaikutti once-in-a-lifetime -tapaukselta: Sen verran etäisyyttäkin ettei ehkä varta vasten tule uudestaan lähdettyä kävelemään samaa taivalta, korkeintaan sitten jos unohtaa kuinka upeaa siellä oli. Mutta oli tämä varmasti kaikkien kansallispuistojen otannallakin aivan ainutlaatuinen kokemus ja viime syksyn ehdoton kohokohta.

11. magneetti sähkökaapin seinään ansaittu tästä retkestä.