Sipoonkorven kansallispuisto

Fiskträskin lenkki jäi kolme vuotta aiemmin Knuters-Bakunkärr -reissulla tekemättä ja se oli salakavalasti jäänyt ainoaksi ns. rengasreitiksi Sipoonkorvessa, jossa emme olleet ikinä vierailleet. Tämä reissu olikin siis jo pidempään budjetoitu ja marraskuun lumettomana aikana saimme aikaiseksi sen toteuttaa nuorison edustajan tullessa yllättäen mukaan.

Fiskträsk jäi mieleen paikkana, joka vetää yhteen Sipoonkorvelle ominaiset puolet: Karuhkoa, välillä syvääkin metsämaisemaa ja vastaavasti taas aukeaa ja valoisaa järvenpientaretta. Aivan loistavaa monipuolisuutta! Mutaista riitti, mutta pääasiassa polut olivat hyväkulkuisia eikä siellä parkkipaikalta rengasreitille siirtymää lukuunottamatta tarvinut enempää vaivaa nähdä edetäkseen.

Korvenportin, joka toimi parkkipaikkanamme, vieressä sijaitsi ravintola Tila jossa kävimme vielä juomassa virvokkeet. Olimme selvästi muuta väkeä alipukeutuneita kyseiseen suht hienohkoon ravintolaan, mutta ei olla pienistä. Mitäs pitää kansallispuistoulkoilureitin vieressä ravintolaa, tuskin oltiin ensimmäiset ketkä sinne sekaan puskee ns. metsäulkoiluvermeissä. Tilalla oli myös kanala, joiden asukkaita ihailimme hetken ennen kotiutumista.

Edellisestä ja ainoasta Kalkinpolttajanpolun läpiviennistä oli aikaa ja pitkään oli puheissa että se pitäisi käydä myös sulan maan aikaan, ekalla kerralla kun tarvottiin farkut jalassa kesäkengillä osittain jäisissä maastoissa.

Nyt ei lunta tai jäätä näkynyt, sieniä ja Högbergetin mäen laelta hienoja maisemia. Harmittavasti osittain melko rankkakin maasto vei vaimolta mehut, todettiin että saattoi olla jo reissuun lähtiessä pikkaisen liian puolikuntoinen. Loppumatka meni siis enemmän tai vähemmän selviytymistarinaksi, onneksi kuitenkin takaisin autolle päästiin.

Kalkinpolttajanpolku on mielestäni se Sipoonkorven legendaarisin reitti jota en ihan aloittelijoille välttämättä suosittelisi, mutta jos haluaa nähdä mistä paikassa on kyse niin tänne kannattaa tiensä etsiä.

Tälle reissulle lähdettiin parikin kertaa, tässä mainitsemattomien kommellusten jälkeen. Tie vei kuitenkin lopulta Knutersin portille, josta oli ideana kiertää 4 kilometrin Knutersin kierros.

Päästyämme Bakunkärrin keittokatokselle eli noin kierroksen puoleen väliin, kahden hetken retkikuntamme totesi ettei vielä tee eväitä mieli ja jatkoi matkaansa vielä 2 kilometrin Bakunkärrin lisälenkin verran. Bakunkärrin reitiltä olisi vielä jatkunut kolmaskin reitti (Fiskträsk), mutta totesimme hurjastelukiintiön olevan täynnä ja palasimme keittokatokselle ojentamaan puhelinyhteydellä vaimon jälkikasvua ja evästämään. Lopulta makkarat mahassa Knutersin kierroksen toinen puolikas kohti autoa, ja taas tunsi virkistyneensä ulkoillessa.

Itse reitistä on vähemmän muistikuvia kuin muista päivän tapahtumista, mutta metsäteemalla ilman vesialueita pysyttiin tämän kierroksen puitteissa.

Syksyinen sunnuntaipäivä on ollut hyvä aloittaa Storträskin kierroksella ja jatkaa siitä sitten Korson markkinoille. Mitään sen kummempaa ajatusta ei enää ole näin 2026 keväällä, miten näin on päädytty tekemään mutta hienothan ne on maisemat olleet!