Paistjärvi

Juhannuksena 26 kävi matka Hirvensalmelle ja koska meillä ei aattona ollut mikään hirveä kiire perille sekä allekirjoittaneen uudet metsähousut kaipasivat koeajoa, katselimme olisiko matkalla jotain mukavia metsälenkkejä käytäväksi. Heinolan kirkonkylältä noin 25 kilometriä Mäntyharjun suuntaan (eli sopivasti myös Hirvensalmen suuntaan), löytyi Paistjärven ulkoilualue, jonka kahdesta vaihtoehdosta valitsimme hieman syrjäisemmän Pirunkirkon kierroksen.

Reitti lähti Niinilammen parkkipaikalta joka löytyi ajeltuamme hetken mökkitiemäistä Pirunkirkko-polkua. Alueella oli suhteellisen hiljaista puoli yhdentoista maissa päivällä, joskin Niinilammen levähdyspaikat oli varattu aiemmin tulleiden toimesta telttailun ja leiriytymisen merkeissä. Lähdimme kierrokselle ja koska olin hieman etukäteen tutustunut reittiin, päätimme kulkea sen ohjeistuksesta poiketen myötäpäivään joka osoittautui loistoideaksi. Reitin vasen puoli eli noin puolet hieman vajaa 5km reittikokonaisuudesta oli lähinnä autojenkin kulkemaa kinttupolkua vailla mitään ihmeempää nähtävää. Aikamme tietä seuratessamme meidät ohjattiin metsään josta alkoivat keltaiset reittiopasteet, tätä ennen kylttejä oli lähinnä ollut risteyksissä (ja tietenkin tulosuuntaamme). Tästä päädyimme pian melko soisen Simonlammen rantaan, jonka jälkeen vastaan tuli isompi ja kirkas vesistöalue Iso-Vuorttunen johon jäimme ihastelemaan näkymiä. Polku kaarsi veden rannalta kohti jyrkännettä jonka laelta Iso-Vuorttusen näki kokonaisuudessaan hienosti.

Seuraavaksi luvassa oli reitin isoin nähtävyys, lippamuotoinen massiivinen jyrkänne Pirunkirkko. Polun jyrkin nousu olisi ollut opastusten mukaisesti reitin kiertäen heti Pirunkirkon jälkeen, joten kiittelimme myötäpäivävalintaamme koska saimme nyt laskea jyrkkää mäkeä alas jyrkänteen alle. Olipa vaikuttava kalliomuodostelma jonka alla pitelisi vaikka tarvittaessa sadetta. Koska alapuoli oli täysin varjossa ja hyttyset vähän turhan hereillä, emme jääneet Pirunkirkon penkille evästämään vaan hetken ihmettelytauon jälkeen jatkoimme matkaa ja söimme lopulta leipämme Iso-Vuorttusen rannalla myöhemmin erään sopivan kaatuneen puun päällä istuen. Tämän jälkeen vielä loppureitti takaisin kohti Niinilampea hetki senkin rauhasta nauttien kunnes oli aika lähteä Mäntyharjuun kaupoille ja kohti varsinaista juhannuksen viettoa Hirvensalmelle.

Todella onnistuneet juhannuksen etkot ja Pirunkirkossa riittää kyllä näkemistä kaikille. Mikäli koko lenkin kiertäminen on ajatuksissa, suosittelen lämpimästi kiertämään sen myötäpäivään: tällöin tylsä osuus menee helpommin kun on vielä täysissä kävelyvoimissa, nousuosuudet ovat laajemmat mutta loivemmat ja kaikki parhaat näkymät sijoittuvat reitin jälkimmäiselle puoliskolle. Toki Niinilammelta voi hyvin käydä vain Pirunkirkolla ja palata samaa tietä takaisin Niinilammelle vaikka paistelemaan makkaraa, tällöin matkaa tulee reilu kilometri suuntaansa (tämä varmaan on ajateltu suosittuna vaihtoehtona kulkusuuntaa miettiessä).

Pirunkirkko oli selkeästi rauhallisempi alue Paistjärvellä, koska poistuessamme näimme myös Sonnasen pysäköintialueen johon ohjasivat ihan Paistjärvi-kyltit ja se oli ihan tupaten täynnä autoja. Sen puolen (todennäköisesti hyvin erilainen) 7,5 kilometrin Harjukierros olisi sitten ehdottomasti seuraava kohde, mikäli Paistjärven alueelle vielä palaamme.