Nuuksion kansallispuisto

Vihdin seudun yön yli kestäneen reissumme viimeinen kohteemme starttasi heti majapaikkamme vierestä, Kurjolammentien pysäköintialueelta. Sinne oli mukava siirtyä hotellin parkkipaikalta mahat täynnä aamupalaa. Sateet olivat vaatineet veronsa ja vaikka sunnuntaiaamu valkeni poutaisena, ei parkkipaikalla ollut minkäänlaista muuta liikehdintää. Saatuamme auton parkkiin ja lähdettyämme kohti neljän kilometrin Klassarinkierrosta, huomasimme että hieman lähempänä oli vielä toinenkin parkkipaikka: Valklammentien pysäköintialue. Tilaa siis on tehty runsaasti vierailijoille ja ei ihme, Nuuksiossa väkeä useimmiten piisaa yli omien tarpeiden. Tästä kohtaa reitti lopulta kaartoi metsään ja lähdimme kulkemaan kierrosta.

Satoi koko myöhäisillan ja ilmeisesti yön päälle, joten märkää riitti. Polku oli kuitenkin hyvässä kunnossa eikä mitään varsinaista kahlaamisen vaaraa ollut, retkikengät kantoivat mainiosti läpi reissun ja haastavat paikat olivat todella harvassa. Alkumatkasta ihmettelimme tiuhaan kaatuneita puita, sammalmetsää ja puron solinaa. Tämä mainittu sammalmetsä taitaa olla jopa Nuuksion tavaramerkki. Metsäpätkän jälkeen saavuimme Saarilammen rantaan ja polku kulki lammen suuntaisesti. Saarilammelta löytyi tietysti nimensä mukaisesti oma pieni saarensa jota kuvasimme menemään, sekä päädystä oma tauko- ja telttailupaikkansa. Emme tarvineet aamupalan takia evästaukoa, mutta ihan siistissä ja suhteellisen uudessa vessassa tuli käytyä, olimme pääseet kierrosta tässä kohtaa noin puoleen väliin.

Saarilammen taukopaikkojen jälkeen kaarsimme takaisin metsään ja tällä paikalla koitti reitin jyrkin nousu, puujuurinen lyhyt mäki tietysti. Näihin olen törmännyt myös kaikilla kolmella aiemmin kiertämälläni Nuuksion reitillä. Nousut jatkuivat tämän jälkeen tasaisena päätyen aina reitin korkeimmalle kohdalle, Klassarinkalliolle. Täällä ei perinteisillä pitkillä näköaloilla päästy juhlimaan, mutta upealla sammalkalliolla senkin edestä. Yksi kierroksen hienoimmista paikoista. Reitti lähti huiputuksen jälkeen välittömästi laskeutumaan kohti Polku-hotelliamme ja Kurjolammen rantaa, josta se vielä koukkasi kevyesti metsään saapuen lopulta tielle joka vei Polku-hotellille, ja sen ohi takaisin Kurjolammen parkkipaikalle.

Tämmöiset nelikilometriset alkavat olla meille jo arkipäivää näissä lenkeissä ja toimi todella hyvin aamulenkkinä. Kovin montaa ihmistä reitillä ei näkynyt, laskelmieni mukaan yksi juoksija joka ohitti meidät ja pariskunta joka tuli vastaan vähän taukopaikan jälkeen. Sadesää ja kylmä ilma oli tehnyt tehtävänsä ja tämä rauhallisuushan se vaan meille sopi erinomaisesti. Ja ilmahan on sateen jälkeen aina hyvin raikas ja happipitoinen. Mieleen jäi erityisesti sammalmaisemat eri muodoissaan sekä tietysti Klassarinkallio.

Ei paha reitti kuljettavaksi ja voi suositella vähemmänkin retkeilleelle, puitteet on kohdillaan ja Saarilammella voi myös telttailla halutessaan. Voin olla väärässä enkä jaksa nyt tarkistaa, mutta tämä saattaa olla myös Nuuksion ainut rengasreitti joka on kokonaan Vihdin puolella.