Latokartanonkoski

Kesälomareissun 2025 Teijon ruukkikylät - Kemiönsaari suunnitellut kohteet oli käyty ja ihmeteltiin mitä vielä tehtäisiin. Lähdettiin katsomaan läheistä Perniön kirkkoa sillä välin kunnes suunnitelmat selkiäisivät. Minä muistaakseni koitin selvitellä mitä nähtävää lähistöllä vielä olisi ja silloin tämä Latokartanonkoski nousi jostain esiin. Päätimme suunnata Tammisaareen lounaalle ja käydä kohteella matkan varrella.

Paikalle oli erittäin hankala päästä ainakin jos ei tiedä minne mennä. Kapeita yksityisteiden ja pihojen oloisia väyliä pitkin etenimme jollekin parkkipaikalle joka kyltin mukaan oli oikea. Siitäkin oli vielä hankala saada selvää mihin pitäisi kävellä, joten painelimme ensin ihan väärälle reitille mitä halusimme. Lopulta palattuamme parkkipaikalle hutiosuman jälkeen, saimme näköhavainnon yhdestä perheestä kävelemässä parkkipaikalta tiettyyn suuntaan ja seuraamalla heitä oikea reitti valkeni meillekin.

Itse latokartanokoski oli hieno paikka. Vähän kuin Koivukylän mylly mutta vähän prameampi. Vanhan myllyn rauniot ne oli nämäkin. Kun olimme päässeet myllylle ja sillalle josta se aukeaa koko komeudessaan, olimme enemmän vailla sitä Tammisaaressa nautittavaa lounasta kuin että kiertäisimme luontopolun aivan kokonaisuudessaan ympäri.

Kirsikkana kakun päälle sammakko parkkeerasi keskelle tietä palatessamme parkkipaikalle ja auton luokse ja koska Vuokko inhoaa niitä, eihän hommasta meinannut tulla mitään. Mutta autolle päästiin ja kohti Tammisaarta! Sanoisin kaikista kommelluksista huolimatta (tai ehkä jopa niiden vuoksi jotta on muisteltavaa), oli hyvä käydä moinenkin piilossa ollut paikka kokemassa. Ei olisi todennäköisesti koskaan tullut käytyä jos ei tuossa kohtaa oltais menty.